lauantai 30. kesäkuuta 2018

Heinäkuu on lomakuu! Käsi ylös kuka mökkeilee - ja kuinka?

Takana on perinteinen keskikesän juhla perinteisin juhlamenoin esimerkiksi jollakin Suomen puolesta miljoonasta kesämökistä. Viikko juhannuksen jälkeen eletään aikaa jolloin hyvin moni jää kesälomalle ja suuntaa mökille. Monesta eri syystä. Tuulinen lauantaiaamupäivä on mukava hetki miettiä hieman mökkeilyä mökin sohvalla kahvikupin ääressä. Montako erilaista mökkeilijätyyppiä meistä suomalaisista perinteisen lomakuukauden kynnyksellä mökeiltä löytyy? Viikonloppumökkeilijät, puuhastelumökkeilijät, juhannusmökkeilijät (no he menivät jo), chillailumökkeilijät, työleirimökkeilijät, elämäntapamökkeilijät, kalastus- ja metsästysmökkeilijät, pakkomökkeilijät, vuokramökkeilijät, velvollisuudesta mökkeilijät, nostalgiamökkeilijät, kaveriporukkamökkeilijät, elämysmökkeilijät, sukumökkimökkeilijät...

Velvollisuudesta mökkeilijä?
Ylen nettisivuilla listattiin juhannusviikolla 22.6.2018 tilastotietoa keskivertomökkeilijöistä ja -mökeistä. Jos tilastoituja tietoja vasten tarkastellaan, Selkäsaaren wannabe-sisävesisaaristolaiset eivät lukeudu varsinaisesti keskivertomökkeilijöiden joukkoon. Noin 2 miljoonaa suomalaista mökkeilee. Mökkien omistajien keski-ikä on yli 60-vuotta, ja keskivertomökkeilijän keski-ikä onkin 62 vuotta. Itse kuulun alle 40-vuotiaana pieneen 6 prosentin joukkoon mökin omistajana.

Ylen jutussa on viitattu maa- ja metsätalousministeriön teettämään kyselytutkimukseen, jonka mukaan yli 80 % 18-25 vuotiaista suomalaisista suhtautuu mökkeilyyn myönteisesti. Mutta tarkoittavatko eri sukupolvet mökkeilyllä samaa asiaa, vai määritelläänkö mökkeilyä eri tavoin sukupolvien ketjussa? Jos määritellään, onko sillä merkitystä mökkeilyn kannalta? Kyselytutkimuksen vastauksista voi päätellä, että nuorille mökkeily edustaa pääasiassa rentoa ja helppoa oleilua. Omaa mökkiä pidetään liian työläänä. Haluaisin ajatella, että niille jotka ovat vuosikymmeniä mökkeilleet, remontti-, rakennus- ja kunnossapitotyöt eivät ole olleet hirveää pakkopullaa, vaan nimenomaan osa sitä mökkeilyä ja sen mukavuutta. Väitän siis, että keskiverto nuori ei tarkoita tavoittelemallaan mökkeilyllä ihan sitä samaa asiaa kuin keskiverto 62-vuotias mökin omistaja.

Kalastus- ja elämysmökkeilijät?

Chillailumökkeilijä?
Mökkeily muuttuu ajan saatossa, mutta niinhän se on tehnyt tähänkin saakka. Mökkisaaremme sijaitsee Järvi-Suomessa alueella, jossa mökkejä on joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Naapurikunta Kuopio on kaikista "mökikkäin" kunta Suomessa, ja myös toiseksi eniten mökkejä sisältävä Mikkeli on melkein naapurissa. Mikä kuitenkin tekee paikastamme valtavirrasta poikkeavan on mökin ikä. Tiedämme edelleen harmittavan vähän paikan historiasta, mutta mielenkiintoista on se, että tämä paikka on rakennettu nimenomaan kesänviettopaikaksi 1920- ja 1930-luvuilla. Tilastokeskuksen mukaan 1800-luvulla alkanut kesähuvilaelämä oli harvan porvariston etuoikeus suurien kaupunkien läheisyyteen rakennetuissa huvilayhdyskunnissa. Huviloita oli tuolloin noin 3000. Tilastokeskuksen mökkeilyä käsittelevän nettiartikkelin mukaan "Itsenäistymistä seuranneiden kahden vuosikymmenen aikana huviloiden määrä nelinkertaistui maassamme. Maaseututaajamien ja teollisuuskeskusten varakas väki alkoi seurata kaupunkiväestön esimerkkiä ja hankki itselleen huviloita. Vuonna 1940 Suomessa oli yli 20 000 huvilaa. Itsenäistymisen jälkeen rakennetuissa huviloissa ilmeni pyrkimys yksinkertaisuuteen ja käytännöllisyyteen. Ylellinen koristelu väheni, ja huvilarakennuksissa alettiin jäljitellä esikaupunkien omakotitaloja." Monet nykyisin vapaa-ajanasuntoina myytävät tuohon aikaan rakennetut paikat ovat vanhoja taloja, jotka on alunperin rakennettu nimenomaan taloiksi eikä kesänviettopaikoiksi. Meidän mökkimme on ollut alusta saakka nimenomaan kesänviettopaikka, minkä luulen olevan tällä seudulla melko harvinaista tuohon aikaan. Edellä oleva kuvaus teollisuuskeskuksen lähelle itsenäistymisen jälkeen rakennetusta yksinkertaistetusta huvilaversiosta kuvaa tätä paikkaa erinomaisesti, kun kehittyvän metsäteollisuuspaikkakunnan sahan työnjohtaja on rakennuttanut perheelleen kesäpaikan pienen matkan päähän saareen.  Olisi mielenkiintoista kaivella jostakin paikallisempia tilastoja mökkeilyn historiasta. Kuinka tavallinen tai harvinainen näky kesämökki on näillä rannoilla siihen aikaan ollut? Onko Lauri Suhonen perheineen ollut sen ajan keskivertomökkeilijä?

Työleirimökkeilijät?

Tilastokeskuksen artikkelin mukaan huvilakulttuuriin itsenäisyyden alkuaikoina on liittynyt vahvasti kaupungistumisen myötä syntynyt maalaiselämän kaipuu. 1960-luvulla mökit alkoivat muuttua jo niinsanotusti kakkosasuntojen suuntaan, joten kyllä mökkeily ja mökit ovat pysyneet mukana maailman menon muutoksissa tähänkin asti ja pystyneet muuntautumaan ajanmukaisesti, joten miksi ei myös tästä eteenpäin. Suomen ympäristökeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan nuoret eivät kaipaa yhtään enempää luksusta kuin vanhemmatkaan sukupolvet, vaan nuoria kiinnostaa mökkeilyssä samat asiat. Joten pohjimmainen ajatus mökkeilyssä on edelleen se sama maalaiselämän kaipuu mikä ajoi ensimmäiset mökkeilijät huviloille 1800-luvulla. Tuskin tässä tarvitsee olla huolissaan mökkeilykulttuurin katoamisesta vaikka mökkeilyltä odotettaisiinkin tulevaisuudessa erilaisia vivahteita kuin menneisyydessä.

Keskimääräinen matka mökille on tänä päivänä 91 kilometriä. Tässäkään suhteessa emme ole keskiarvomökkeilijöitä, sillä meidän mökkimatkamme ei ole edes kymmenesosaa tuosta. Ylen jutusta ei selviä, kuinka suuri osa mökkeilee kuivalla maalla, kuinka moni järven rannalla mantereen puolella ja kuinka moni saaressa. Tilastokeskuksen artikkelin mukaan vuonna 2003 kuivanmaan mökkejä oli 16 % kesämökeistä, loput olivat veden äärellä.

Suomalaisten mökkien keskimääräinen koko on Ylen jutun mukaan 49 m2. 2010-luvulla rakennetut mökit ovat tästä reilusti suurempia; niiden keskimääräinen koko on 72 m2. Meidän huvilamme kokonaispinta-ala on jotakin tuolta väliltä. Pohjapinta-ala on hyvinkin lähellä tuota keskimääräistä 49 neliömetriä, mutta yhteenlaskettu pinta-ala kahdessa kerroksessa on lähellä tuota uusien mökkien keskikokoa.

Kaveriporukkamökkeilijät?
Itse aloitin kesämökkeilyn varhaisteini-iässä kun vanhempani ostivat kesämökin. Mökkeilyn perusmalli on itselläni tänä päivänä sama jonka lapsuudessani opin. Mökki järven rannalla niin lyhyen matkan päässä kotoa, että arki-iltana töiden jälkeen voi käydä kylpemässä jos haluaa ja mökiltä voi käydä töissä. Sähkö aurinkopaneeleilla, lämmitys puulla ilman peruslämpöä, kantovesi ja tilaa myös vieraille. Mökkitöiden lisäksi yritetään keksiä myös muuta tekemistä niin että nuorempikin väki viihtyisi. Yritämme olla tekemättä mökistä jatkuvaa pakkotyömaata nuorille. Tarvittavat taidot oppii sitten myöhemminkin jos siihen on halua. Samalla tavalla on omallakin kohdallani käynyt. Kiitos vanhempieni, en koskaan lapsena ja nuorena tuntenut mökkiä pakkotyömaaksi jonne oli lähdettävä väkisin. Päinvastoin kohokohtia nuoruuden mökkeilyssä olivat esimerkiksi perheen veneajelut ja yhdelle Juhannukselle ostetut omat vesisukset.

Luulen että yksi avaintekijoistä itseni viihtymiselle mökillä on aina ollut se, että mökiltä ei ole mahdottoman pitkä matka niihin normaaleihin jokapäiväisiin ympyröihin, kuten esimerkiksi harrastuksiin ja kavereiden luokse nuoruusaikana, ja samaa arvostan mökkeilyssä tänäkin päivänä. Kun mökille on kotoa lyhyt matka, perheen teinit voivat tulla ja mennä mielensä mukaan, eikä heitä tarvitse raahata väkisin toiselle puolelle Suomea.

op.media listaa omilla nettisivuillaan asioita mitä suomalainen kesämökiltään haluaa. Artikkelin mukaan mökkeilyn trendit koostuvat perusmukavuuksista ja sijainnista melko lähellä kotia meren tai järven rannalla. Kun puhutaan siitä että mökki sijaitsee lähellä, niin kyselyn mukaan lähellä sijaitseva mökki sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä. Perusmukavuuksilla tarkoitetaan usein sähköä ja juoksevaa vettä. Uutena trendinä mökkimarkkinoilla on ekologisuus, eli esimerkiksi aurinkoenergia ja erilaiset energiaa säästävät ratkaisut. (op.media: Unelmien kesämökki ei ole ennallaan - tällaisen mökin suomalaiset nyt haluavat).

Pakkomökkeilijä?

Juhannusviikolla myös Yle Puheen Akti-ohjelmassa keskusteltiin ajankohtaisesti mökkeilyfilosofia-teemalla 20.6.2018. Aktin Twitter-kyselyyn vastanneista yli puolelle mökkiläisistä mökkeily edustaa mukavaa puuhastelua, 16 prosentille kyseessä on työleiri, ja 13 % vastaajista pitää mökkeilyä kamaluutena. Ohjelmassa puhuttiin paljon siitä että mökkeilyä ja sen merkitystä pitäisi jotenkin opettaa nuoremmille polville. Itse uskon että mökkeilyä ei voi ulkoa päin opettaa vaan mökkeily kyllä opettaa tarvittavat asiat jos se jossakin elämänvaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Ja jos nuorempi polvi ei mökkeile täsmälleen samalla tavalla kuin sukupolvet aikojen saatossa ovat tehneet, ei se merkitse mökkeilyn loppumista Suomessa. Emmeköhän me kaikki mökkeile hieman omaan tyyliimme, ja ehkä meillä kaikilla on hieman omanlainen kaipuu maalaiselämään, joka mökkeilyämme muokkaa juuri meille kullekin sopivaksi. Joten heitetään turhat stereotypiset odotukset romukoppaan ja keskitytään tänä kesänä olennaiseen, eli mökkeilyyn juuri niinkuin itse kullekin sopii.

Hyviä lomia ja aurinkoisia mökkikelejä!

Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-10270164,
https://www.stat.fi/tup/suomi90/kesakuu.html,
https://op.media/asuminen/Vapaa-ajan-asunto/Unelmien-kesamokki-ei-ole-ennallaan-tallaisen-mokin-suomalaiset-nyt-haluavat-0ac08f561e374340900a0646df7ce849,
https://areena.yle.fi/1-4454546

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Ensimmäinen lipunnosto


Juhannuksena 2018 Selkäsaaren uusi lipputanko sai koristeekseen ensimmäistä kertaa Suomenlipun. Isäntä valitsi ja kaatoi lipputankopuun tontilta itse ja veisteli lipputangon reilu vuosi sitten talvella. Näin ollen hän myös oikeutetusti sai kunnian nostaa ensimmäisen kerran lipun salkoon. Vuosi sitten juhannuksena koettiin jo juhlallisia (ja jännittäviä) hetkiä lipputangon kanssa kun itse tanko pystytettiin ensimmäistä kertaa. Vajaan vuoden ajan lipputanko sai opetella olemaan paikallaan kunnes toukokuussa kaadoimme sen maalaamista varten. Samassa yhteydessä tanko sai päähänsä myös nupin. Emme halunneet puiseen tankoon muovista nuppia, joten päädyimme teettämään nupin tilaustyönä. Nupin teki paikallinen taitava 9-vuotias sorvaaja. Emme voi kuvitella tankoon paremmin sopivaa nuppia.

Lipputangon nuppi käsiteltiin tervapetsillä ja tanko maalattiin pellavaöljymaalilla.

Kuinka pitkä aika lie edellisestä kerrasta kun lippu on tässä saaressa liehunut. Tuo pihan alue, jolla lipputanko on jo joskus ennen meitä sijainnut, oli täysin metsittynyt kun ostimme paikan. Muistan edelleen sen oivalluksen, kun olimme omistaneet paikan kaksi viikkoa ennen kuin tajusimme että tämä kyseinen mökin edessä oleva alue ei olekaan metsää vaan piha, ja että siellä tiheän ryteikön keskellä on vielä lipputangon jalkakin. Juhannus 2018 oli kuitenkin se hetki kun Selkäsaaren huvila näki pitkästä aikaa siniristilipun salossa. Lipun hulmuamista vilkaistessa erittäin tuulisessa (jopa myrskyisässä) juhannussäässä tuli joka kerta jollakin tapaa juhlallinen ja myös hieman ylpeä tunne siitä että olimme saaneet tuonkin omin käsin aikaiseksi.

Muina kuin liputuspäivinä salkoa koristaa Savon keltamusta isännänviiri.


maanantai 18. kesäkuuta 2018

Operaatio kuisti

Sisävesisaaristolaisten to do -listalla on ollut alusta asti parvekkeen palauttaminen kuistin yläpuolelle ja siinä samalla tehdä kuistiremontti. Vanhoja ikkunoita ei ole täällä pelkästään lystikseen entisöity, vaan ajatuksena on ollut hyödyntää ne juuri tuossa kuistilla.



Eräänä aurinkoisena syyskuun päivänä päätimme avata tämän työkohteen purkamalla kuistin vanhat kaiteet. Ajatuksena oli se, että kun työt kuistilla ja tulevalla parvekkeella kevällä jatkuvat, on purkutyöt jo valmiiksi tehty.



Vanhat kuistin kaiteet olivat siitä hankalat, että ne eivät suojanneet millään tavalla roskien ja lumen kantautumista tuulen mukana kuistille, mutta alareuna oli kuitenkin niin lähellä lattiaa että niiden lakaiseminen takaisin ulos oli hankalaa koska harja ei mahtunut kaiteen alle. Talveksi kokonaan ilman kaiteita oleva kuisti suojattiin muovilla, mikä olikin hyvä keino pitää tuiskuttava lumi kuistin ulkopuolella. Erityisesti talviaikaan umpinaisempi kuisti on hyvä ratkaisu myös sen takia, että mökin pariovi saadaan tuulensuojaan. Käytännössä tiivistämättömästä pariovesta käy melkoinen hujo talvella jos sattuu tuulemaan suoraan järveltä päin. Koska remontti paisuu aina kuin pullataikina, tähän päivään mennessä olemme ajatuksen tasolla siinä pisteessä, että isäntä ilmoitti haluavansa uudet ovet sekä kuistille että parvekkeelle. Lisätään listaan...

Talveksi kuisti suojattiin muovilla

Paisumisesta puheen ollen. Kuistin laipion purettuamme totesimme pari asiaa kattorakenteista. a) Muoto on hankala parvekkeen rakentamisen kannalta. b) Katon runko voisi olla parempikin. Isäntä päätyi siis jatkamaan purkutöitä keväällä.

Kuistin katto on uusittu jossakin vaiheessa. Ilmeisesti juuri siinä samalla parveke on purettu pois.
 


Vanhassa kattomallissa oli myös toinen huono puoli. Kun katon kaato on kolmelle sivulle päin, joudutaan helpommin tilanteeseen jossa vettä pääsee kuistin ja mökin seinän väliin. Jossakin vaiheessa niin on käynytkin. Purueristeisessä remontilla pilaamattomassa rakenteessa suurin pysyvä vaurio on puun lahoaminen, joten seinän ulkovuoraus vaati pieniä korjauksia paikka paikoin.




Kuistin katon osalta tilanne siis selkeytyi huomattavasti; ihan sai tehdä alusta asti uuden. Kun katto oli purettu, katse kohdistui seuraavaksi kuistin pohjan runkorakenteeseen, joka sekin oli melko vaihtelevista palikoista kasattu.


Vanhan kuistin runkoa

Jos kaikki tämän yläpuolella ollut oli jo purettu, ei runkoakaan ollut järkevää jättää enää tällaiseksi, vaan purkutöiden lopullisena tuloksena koko kuisti oli purettu pois.

 
Kadonnut kuisti 10.4.2018
En tiedä mitä olisin ajatellut jos tästä olisi pitänyt osata omin voimin jatkaa. Vielä jälkikäteenkin näitä kuvia katsoessa alkaa vähän hirvittämään että mitä tulikaan tehtyä. Ei täysin kadonneen kuistin kanssa ehtinyt onnesi montaa päivää hyperventiloimaan kun kirvesmies oli jo rakentanut uuden tukevan rungon, jonka päälle on hyvä lähteä uutta kuistia ja parveketta rakentamaan.


Uusi runko aluillaan 11.4.2018

Toisen kerran olin järkyttynyt kuistiprojektissa kun olin noin neljä tuntia pois rakennustyömaalta, ja sillä aikaa kuistin runko oli noussut ihan hirveään korkeuteen. Monta viikkoa olin sitä mieltä että kuistin pitäisi ehdottomasti olla matalampi. Toisaalta taas ihan itse linjasin, että kuistille tulevien ikkuoiden yläreuna olisi hyvä saada mökin muiden ikkunoiden kanssa samaan tasoon. Siitä huolimatta olisin tehnyt kuistista hieman matalamman. Mies puolestaan oli erittäin tyytyväinen korkeampaan kuistiin. Hänen mielestään vanha kuisti oli häiritsevän matala, ja kyllähän sen mataluus rajoitti hieman myös valon pääsyä mökkiin oven ikkunoiden kautta. Yritin muistuttaa itseäni siitä että kirvesmies on tehnyt ehkä joitakin kuisteja enemmän kuin minä, ja hänellä on kuitenkin käsitys siitä kuinka runko tehdään ja varmasti parempi käsitys tässä vaiheessa siitä miltä kuisti tulee mittasuhteiltaan valmiina näyttämään kuin minulla.

Onko se NOIN korkea?!!? Kuistin runko nousi ylös asti 12.4.2018.


Seinän lahot kohdat paikattiin

Kuisti oli tavoitteena saada vesikattoon asti valmiiksi ennen jäiden lähtöä. Kovin monta päivää kattohuovan laittamisesta ei jäitä pitkin enää kuljettukaan. Katosta tehtiin yksinkertaisempi yhteen suuntaan laskeva pulpettikatto, jonka päälle parvekkeen runko on helpompi asentaa. Kuistin laipioon jätettiin runkoparrut näkyviin, joten katto rakennettiin kokonaisuudessaan alhaalta ylöspäin. Kuistin laipio paneloitiin tervaleppäpaneelilla. Havupuukin olisi riittänyt, mutta halusin kattopaneloinnin samanlaisella pontilla kuin mökin muissakin laipioissa on, eikä samanlaista paneelia ollut paikallisessa puutavaraliikkeessä muissa puulajeissa saatavilla.

13.4.2018 kuisti sai uuden laipion.
Alkuperäinen ajatus oli maalata laipio, mutta nähtyämme sen valmiina tulimme siihen tulokseen että tuohon ei kosketa. Runkoparrut ja paneelipinta tummuvat varmasti eri tavoilla, mutta toistaiseksi annetaan laipion olla ja katsotaan ajan kanssa tarvitseeko sille tehdä jotakin. Ja jos joskus tehdään, niin olisiko se sitten pelkästään noiden parrujen käsittely jollakin tavalla.

Pikkuhiljaa Selkäsaaren katedraaliksi isännän toimesta nimetyn kuistin korkeus alkoi näyttää hyvät puolensa myös minulle. Valaistuksen suhteen on melko vapaat kädet siinä mielessä että ihan jonkinlaisen kristallikruunun voi kattoon laittaa tarvitsematta miettiä lyökö joku päänsä siihen. Tuskin kristallikruunua kuitenkaan, mutta jonkinlainen riippuvalaisin kuistille saattaisi olla kiva ja nyt hyvin paljon mahdollinen. Sähköjohdot saa vedettyä nyt rakennusvaiheessa piilossa, kunhan vaan ihminen tietäisi mihin kaikkialle sitä kannattaa vetää. Kattoon laitettiin nyt vain yksi valon paikka keskelle, mutta onko se kuitenkaan tarpeeksi? Aika näyttää.

16.4. ja 17.4.2018 asennettiin kattohuopa kuistin katolle.

Vähän kerrassaan oma silmä alkoi tottua uuten kuistiin.

Ikkuna-aukojen rajaamisen myötä kuistin mittasuhteet saatiin vihdoin ja viimein vännettyä rautalangasta myös minulle. Kyllä tässä on ajatus kohdallaan. Runkotöiden jälkeen jatkoimme kuistin rakentamista omin voimin. Kaksi kuistin ikkunoista on edelleen kesken, mutta kummasti ikkunankunnostusmotivaatio taas lisääntyi kun kannettiin ensimmäiset kaksi ikkunaa malliksi kuistille. Toukokuu ja kesäkuun alku tarjosivat maalaukseen unelmakelit, ja nyt kesäkuun alkupuolella olemme pikkuhiljaa asentaneet enemmän tai vähemmän vaiheessa olevia ikkunoita ja tehneet kuistin ulkoverhoilua. Näin Juhannusviikon alussa voidaan todeta edessä olevan neljäs Juhannus peräjälkeen (kolmas tällä mökillä), kun olemme jonkinlaisen remontin keskellä.

8.6. nostettiin kaksi ensimmäistä ikkunaa malliksi paikalleen.

Sunnuntai-iltana 17.6. ulkovuoraustyöt menossa.


Kuistityömaa rauhoitetaan nyt juhannusviikolle, mutta homma jatkuu heti Juhannuksen jälkeen isännän jäädessä kesälomalle. Toivottaasti myös maalauskelit tulevat takaisin, sillä niitä tarvitaan vielä.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Ajatuksia ikkunoiden entisöinnistä

Mökin hankkimisen myötä aloitin ikkunoiden entisöintiharrastuksen. Ajatus lähti liikkeelle saunamökin ikkunoista, jotka kaipasivat kunnostusta, ja niinpä syksyllä 2015 harjoittelin keittiön astiakaapin oviksi tulleilla ikkunoilla, kuinka homma tehdään, ja suorastaan syöksyin sen jälkeen saunan ikkunoiden kimppuun. Kuudesta ikkunasta on nyt yli kahden vuoden aikana kunnostettu tasan kaksi! Olen kuitenkin viettänyt useamman tovin ikkunoiden kimpussa, ja siinä hommassa ehtii mietiskellä kaikenlaisia juttuloita.

Ensinnäkin on eduksi, jos amatööri ikkunaharrastelija ei ihan tarkalleen tiedä aloittaessaan minkälaisen urakan on itselleen ottanut. Saattaisi nimittäin jäädä helposti aloittamatta.

Ikkunoiden entisöinti perinteisillä menetelmillä ei ole kiireisen ihmisen hommaa. Pellavaöljykitti ja -maali tarvitsevat oman aikansa kuivumiseen työvaiheiden välillä. Enkä ole varma onko tämä ihan täysijärkisenkään hommaa. Pieni mielenvikaisuus voi olla hyvä ominaisuus jos aikoo entisöidä yksin yhtään useampia ikkunoita.

Entisöintiolosuhteisiin liittyy omat riskinsä. Jos työn tekee ulkona, on säiden armoilla. Koko ajan joko sataa tai paistaa, eikä kumpikaan ole hyvä. Tai sitten on pakkasta. Sateella kastuu niin tekijä kuin ikkunakin, ja paisteessa kitti on liian lämmintä, maali kuivuu liian nopeasti ja entisöijältä palaa nahka ja valuu hiki. Jos ei sada tai paista niin ainakin tuulee, ja märkä maalipinta on täynnä kaikenlaista tuulen mukana lentävää puunroskaa ja ötökkää. Jos käytössä on hyvä ikkunaprojektille pyhitetty sisätila, varaudu siihen että jostakin ikkunasta tulee pian oma Wilsonisi. Homman edistämiseksi päädyt erakoitumaan ikkunanentisöintikammioosi, et tiedä mikä päivä on etkä muista kohta edes syödä tai juoda.


Laseja ei kannata leikata itse. Haluaa sitten vanhaa tai uutta lasia, sopivan kokoiset ruudut kannattaa leikkauttaa lasiliikkeessä. Itse saa aikaan lähinnä sirpaleita ja vääränkokoisia laseja. Kannattaa myös oikeasti miettiä kahteen kertaan lasittaako ikkunat vanhalla vai uudella lasilla. Molemmilla on paikkansa ja puolensa.

Palatakseni niihin saunan ikkunoihin; työ seisoo sen takia että olen entisöinyt tässä välillä kahdeksaa isompaa ikkunaa. Tai tarkasti sanottuna seitsemää, koska se kahdeksas on vielä täysin aloittamatta. Ai niin ja yhdeksäs. Projekti voi siis rönsyillä hallitsemattomasti.


Jos satut löytämään ikkunan harrastelijaentisöijän nääntyneenä kammiostaan tai kirjaimellisesti loppuunpalaneena ulkoseinustalta ikkunan kimpusta, alla on kahdeksan asiaa mitä ei tarvitse tai kannata sanoa, jos et ole itse eläissäsi kunnostanut käyttöön yhtään vanhaa ikkunaa:

1. Kyllä noin huonokuntoiset ikkunat kannattaisi uusia kokonaan.
Jos tarkoitat puusepällä teetettyjä vanhan mallin mukaisia uusia samanlaisia ikkunoita niin ehkä joo, se on saattanut käydä mielessä jo entisöijälläkin, koska kaikenlaista siinä ehtii ajattelemaan. Kuitenkin monesti kaikki alkuperäinen mikä on säästettävissä, kannattaa korjata. Jos tarkoitat uusia "tehdasikkunoita", niin älä sano mitään. Entisöijä on jo muodostanut oman järkkymättömän mielipiteensä siitä, millainen on hyvä ikkuna.

2. Helpommalla pääsisit jos vaihtaisit ikkunat uusiin.
Ikkunoiden parissa puurtava tietää sen jo varmasti erittäin paljon paremmin kuin sinä.

3. Kaikkia ei kuitenkaan tarvitse kerralla tehdä. Tekee silloin tällöin pikkuhiljaa yksi ikkuna kerrallaan.
Ei välttämättä tarvitsekaan, mutta hyvin helposti jää sitten tekemättä kokonaan.

4. Eihän niitä nyt onneksi kuitenkaan kauhean monta ole.
Noniinno... Jos vanhoja ikkunoita on käytettävissä ja kunnostettavissa, niille voi keksiä hämmästyttävän monta uuttakin kohdetta parhaillaan menossa olevan lisäksi.

5. Vaihtaa vain rikki menneet ruudut ja maalaa.
Yksinkertaisimmillaan selitettynä työvaiheet ovat juuri tuossa. Mutta todellisuudessa sisältö on hieman rikkaampi (kauniisti sanottuna). Kun rikkinäistä ruutua alkaa vaihtamaan, huomaa että myös ikkunan muiden ruutujen kittaus on irti, joten kitit on poistettava ja kaikki lasit irrotettava niin että onnistuu välttymään enempien ruutujen rikkomiselta irrotuksen aikana, mikä on joskus helpommin sanottu kuin tehty. Sen jälkeen toteat myös vanhan maalipinnan olevan niin huono että sekin täytyy poistaa tai vähintään hioa huolellisesti ennen uutta maalausta. Niin ja katsos joo, ikkunan laho nurkka täytyy korjata tai tippalista vaihtaa, eli puutöitäkin on luvassa. Sitten lasitus; aluskitti, lasi, lasitusnaulat ja päälle päällyskitti, jonka kanssa perfektionisti hinkkaa ihan liian pitkään joka ruudun kohdalla eikä siltikään ole lopputulokseen täysin tyytyväinen. Sitten vielä se maalausvaihe ja joko ikkunaruutujen tarkka suojaus maalausta ennen, mikä vie enemmän aikaa kuin itse maalaaminen, tai ikkunaruutujen reunojen siistiminen maalauksen jälkeen, johon menee myös enemmän aikaa kuin itse maalaamiseen.

6. Tiesitkö että pikkulinnut tykkäävät syödä tuota kittiä?
HAH! Kaikki ikkunoita entisöivät tietävät tämän itsestäänselvyyden. Viimeistään seuraavana syksynä. Tai sitten vaikka tietääkin, niin ei usko että niin tapahtuu juuri näiden omien ikkunoiden kohdalla.


7. Sitä paitsi ruudut saa kiinni paljon helpommin listoilla kuin kitillä, ja tuo pellavaöljymaalihan kuivuu ihan älyttömän hitaasti. Eikö kannattaisi käyttää nykyaikaisempia menetelmiä?
Tätä keskustelua ei vaan kannata aloittaa. Kun työmenetelmät on valittu, niin siinä vaiheessa on mietitty miten asia halutaan tehdä ja miksi.

8. Sinä kun osaat tuon homman, niin entisöitkö minullekin pari ikkunaa?
Kysyä voi siinä tapauksessa, jos on oikeasti valmis maksamaan kohtuullisen tuntikorvauksen työhön käytetystä ajasta. Muussa tapauksessa kannattaa hyödyntää uusien asioiden oppimisen ilo entisöimällä ikkunat itse.

Sitten ei muuta kuin työn iloa kaikille muillekin ikkunoita entisöiville! Vaivannäkö palkitaan sitten lopulta ihan varmasti kun ikkunat ovat paikallaan. Ja mukavaa tämä kuitenkin oikeasti on 😉

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Mitä ihmettä tapahtui toukokuussa 2018?

Liekö johtanut mökkiremontti kyllästymiseen, konkurssiin tai eroon? No ei! Täällä sitä taas ollaan. Ainut mikä on hieman vaivannut on ollut kovin nopeasti kuluva aika. Niinkuin isäntä aina välillä toteaa; niin se nuoruus kulluu. Talven aikana kului nuoruus sen verran nopeasti että en ehtinyt blogin ääreen istahtaa. Ja toisaalta hiljakseen puuhastellut hommat ovat tuntuneet sen verran vähäisiltä että en ole viitsinyt ihan vain terveisiä kirjoitella. Mutta kun "jääkauden" aikana taltioituja valokuvia katselee, niin kyllä sitä kuitenkin jotakin ollaan taas aikaan saatu! Siksi lisään blogiin usean kuukauden radiohiljaisuudesta huolimatta jokaiselta väliin jääneeltä kuukaudelta takautuvasti julkaistun päivityksen. Pysyvätpähän Selkäsaaren aikakirjat järjestyksessä.

Mutta sitten itse asiaan, koska kyllähän jokaisen kunnon suomalaisen suosikki päivittelyn aihe on sää. Että millaisia ilmoja on pidellyt. Ja toukokuussa piteli! Jos nyt joku haluaa muistella mikä oli tilanne säiden suhteen vuosi sitten, niin olkaa hyvä vaan (Asemasotavaihe). Itse keskityn paljon mieluummin näihin tämän kevään keleihin.

Vapun yli sai järven aukeamista odotella, mutta sitten kun kevät pisti hihat heilumaan, loppu olikin historiaa - itse asiassa sekä lämpötilan että hellepäivien lukumäärän ja vielä auringonpaisteenkin suhteen. Toukokuu kirjoitettiin historiaan Suomen säämittaushistorian huikeimpana kaikissa kolmessa edellämainitussa kategoriassa. Ja kyllä paistoi päivä Selkäsaarenkin talvella polttamatta jääneisiin risukasoihin.

4.5. Kinkamonselkä oli vielä jäässä.

5.5. Vettä näkyvissä!

6.5. Öinen vesisade oli tehnyt tehtävänsä, eikä meitä pidätellyt enää mikään.

6.5. rannoilla näkyi vielä sulavia jäälauttoja. Viikon päästä 13.5. koivuissa oli jo pienet lehdet...

...ja vesi oli uimalämmintä 😍

Mökin takana kukkivat valkovuokot. Näitä emme ole aikaisempina keväinä nähneet.

Lämmintä, aurinkoista, upeita auringonlaskuja, täysikuu. Ei voi keväältä enempää pyytää.

Näkymä johon en kyllästy varmaan koskaan; veneen keula kohti saarta.  Ja lähes joka kerta se tuntuu niin ainutkertaiselle että se täytyy ikuistaa valokuviin. Tämä versio on maanantailta 14.5.

Toukokuussa kirmattiin kuin varsat kesälaitumella. Ikkunoita, puuliiteriä, lipputankoa, sähköä, maalausta, kuistia ja kivikkoa. Palataan näihin vielä myöhemmin. Kun kesä alkaa näin, mitä kaikkea onkaan vielä tulossa?

Kesä julistetaan niiiin alkaneeksi!